34. Lake Toba


Indonesia, Lake Toba

Bukit Lawangista otin siis turisti bussin suoraan Lake Toballe (150 000 rupiaa). Bussiin ei ollut tunkua, sillä meitä oli peräti kuusi matkutajaa, josta kaksi jäi puoli välissä Berastagiin. Hintaan kuului kaksi 10 min pysähdystä turistikohteissa, joiden nimet selvitän myöhemmin. Eka pysähdys oli hieno näköalapaikka Lake (Danau) Toba järvelle. Toinen taisi olla jokin kuninkaan vanha asuinpaikka.

Matkan varrella Berastagin maisemat oli huikeat. Hienoja vuoristomaisemia. Harmi kun en pystynyt ottamaan kuvia. Täytyy myöhemmin tutustumaan paikkaan tarkemmin. Lake Toban maisemat muistutti hieman Suomen maisemia, koska täällä kasvaa havupuita. Saavuimme Parapatiin viiden aikoihin ja jouduimme odottamaan tunnin seuraavaa lauttaa. Lautan hinta (7000) kuului bussilipun hintaan.

Odotellessa tuli monta miestä tekemään tuttavuutta ja tarjoamaan hotellia tai lippua takaisi Medaniin yms. “Mitä kuuluu, Moro, Kippis” sanat kyllä osataan kun mainitsee olevan Suomesta. Moni kehuskelee Rikun ja Tunnan olevan heidän kavereita ja kertoo heidän majailleen heidän hotellissa. Lienee hyvä mainoskikka, sillä pari kaveria otti asian puheeksi.

Thomaksen suosittelemana menin Samosir Cottages paikkaan, jonne lautta jätti pyydettäessä. Huone upealla järvimaisemalla maksoi 60 000 rupiaa. Tarjontaa täällä on enemmän kuin tarpeeksi. Tyhjiä vanhoja hotelleita löytyy Tuk tukin alueelta monta. Paikka ei ilmeisesti enää ole mikään turistirysä.

Eka päivänä tuli vain käveltyä Tuk tukin aluetta ympäri. Vettä satoi kuuroittain ja tuuli oli puuskittaista. Ei siis aurinkoa :( Illalla tuuli yltyi jo melko kovaksi. Tänään aamu ei näyttänyt yhtään paremmalta. Vettä tuli taas kuuroittain ja meinasi pilata pyöräilysuunnitelmat. Sateesta viis, otin riskin ja lähdin pyöräilemään.

Vettä tuli onneksi vain vähän, eikä se juuri menoa haitannut. Sain pyörävuokraamosta kartan, mutta se oli aivan liian iso pyöräilyyn. Eikä siitä juuri apua ollut. Kartassa ei ollut muuta kuin maininta vesiputouksesta ja sen sijainti oli hyvin epämääräinen. Ensin kävin Tomokin kylässä (5km) ja sitten Ambaritan kylässä (5km). Kummassakaan ei mitään erikoista löytynyt.

Tielle näkyy iso vesiputous, mutta missään en nähnyt mitään opastetta kuinka sinne pääsee. Kysymällä sekin selvisi ja vesiputoukselle pääsee heti kun tulee Tuk tukin risteykseen, josta jatkuu polku kohti vesiputousta. Mitään opasteita ei löytynyt ja aluksi menin väärään suuntaan. Löysin kuitenkin oikealle polulle jossa eräs mies halusi väkisin lähteä oppaaksi (100 000 rupiaa!). Lopulta hän onneksi luopui yrityksestä.

Reitti vesiputoukselle oli melko vaikea ja pitkä. Matkaa tuli varmasti reilu pari kilometriä. Matkasta teki hankalan märkä ja mutainen polku. Putouksen juurelle päästyä, oli näkymä ihan hieno, mutta en halunnut tyytyä siihen. Huomasin vaikean ja jyrkän reitin kohti ylempää tasannetta ja päätin kiivetä sinne. Ja tämä reitti todella oli haastava ja liukas. Mietin jo noustessa kuinka pääsen täältä ehjänä alas. Onneksi nyt jalassa oli lenkkarit, muuten en olisi päässyt ylös.

Nousu kannatti, sillä näkymä oli huikea. Valitettavasti putous on niin suuri ettei se mahdu kuvaan kokonaan. Myös näkymä järvelle oli hieno. En suosittele nousemaan ihan ylös asti, jos jo alkumatka tuntui vaikealta. Alas tulo olikin sitten haastavaa, ja koko ajan piti varoa ettei liukastu mutaista rinnettä alas. Fiilis oli loistava kun pääsin turvallisesti alas ja takaisin hotellille.

Huomenna siis kohti Medania. Kirjoittelen vielä Kuala Lumpurista viimeiset kuulumiset ja sitten onkin aika lentää lämpimään Suomeen. Onko liksalla jo lämmintä vettä? Harkassa on jo vissiin harrastefutis alkanut?

Tagit: , , ,

Kommentoi

Pakollinen

Pakollinen (piilotettu, ei näy muille)

Paljonko on 6 + 10 ?